Tahtoisin sanoa tähän alkuun, että en ole varma meneekö tämä jo liian järjettömän ymmärrettäväksi, joten kysyn teiltä, rakkaat lukijani (joita on vissiin 2), jatkanko tätä tarinaa?
Vuosi oli 2010, Alkoholin vuosi. Oli kulunut vain muutama kuukausi siitä kun eräs avaruusorava Pumppernikkel I:ltä oli tullut Korson Alkoon ja antanut viineille ja viskeille jalat ja kädet. Sen jälkeen helvetti oli päässyt irti.
Korson suuri juoppopopulaatio oli lähtenyt metsästämään viinejä jotka juoksentelivat hätääntyneinä ympäri katuja. Viinit eivät pystyneet puolustautumaan mitenkään. Muutama kuohuviinipuollo oli keksinyt ravistaa itseään ja räjäyttää korkkinsa kohti hoiperteleviä juoppoja, mutta se sattui niin paljon että kuohuviinit joutuivat koomaan tämän jälkeen.
Viskit sen sijaan syntyivät revolveri kädessään. Viattomia siviilejä ja juoppoja makasi maassa verissään missä tahansa viskit kulkivat. Maailma oli tuhoutumassa, tai ainakin Korso.
Näiden parin kuukauden aikana viskit olivat lähteneet valloittamaan Korsoa, viinit sen sijaan olivat menneet kaikki Lumoon ja linnoittaneet sen. Katkerot olivat myös heränneet henkiin hieman viskien jälkeen (erittäin katkerina siitä ettei heillä ollut revolvereija, vaan pahanhajuinen hengitys), ja nyt oli noussut huhu että kaikki muutkin alkoholit Korson Alkosta olivat heränneet henkiin. Korso ja lähialueet olivat jo autioituneet, vain viskit ryntäilivät ympäriinsä, syöden jokaisen kulkukoiran joka tuli vastaan.
Eräs Jim Beam ja Teerenpeli Single Malt olivat jääneet Korsoon suunnittelemaan Lumon tuhoa. He eivät pitäneet viineistä. Kukaan ei pitänyt viineistä, jopa juopot olivat lopulta kyllästyneet viiniin jota oli niin helppo saada.
Jim Beam ja Teerenpeli hengailivat Korson asemalla, paikassa jossa juopoilla oli ollut komentokeskus. He katselivat Alkolle päin, ja huomasivat että siellä näkyi liikettä.
"Voisiko ennustus olla totta? Viinat heräävät eloon?", Teerenpeli mietiskeli.
"En tiedä, mutta jos siellä on yksikin katkero, niin mä vittu tapan sen", Jim Beam heilutteli revolveriaan kädessään.
"Mitäs sulla on katkeroita vastaan?", Teerenpeli ihmetteli.
"No yks kaveri oli menos vähän vikittelee yhtä Carilloa, ja se saatanan huora tönäs sen alas hyllyltä", Jim Beam kirosi. "Kaveri meni tuhannen päreiksi."
"Sit saa katkerot maistaa lyijyä, tämän lupaan!" Teerenpeli Single Malt uhosi.
He lähtivät kulkemaan kohti Alkoa, mielessään murha, mutta kun he pääsivät sinne he saivat huomata että paikka oli jo täysin tyhjä, lukuunottamatta Père Kermannin Absinttia. Absintti horjui ympäriinsä, ja oli selvästi humalassa. Sillä oli kädessään keihäs.
"PERKELEE! Mishääs kaik o?", Absintti pyöri hieman keihäs kädessään, Jim Beam ja Teerenpeli pysyttelivät etäällä. "Mää vhaan haluishin vhähän shokerii ja vhettä, onsseliikää pyyetty?"
"Mitä vittua sä selität?", Jim Beam raivosi. "Koitahan nyt selvitä perkele, tässä ois muutama katkerokin tapettavana, et sä voi siinä vaan pyöriä"
Absintti näytti selviävän hieman.
Asiantuntija vastaa! Ehe-ehe. Ymmärrettävyys ei mielestäni ole tarinassa haitta etenkään silloin, kun kyse on tarinankuljetuksen järkevyyteen liittyvistä seikoista (viittaan aiempaan kommenttiini). Tiettyä järkevyyttä on pakko olla, jotta kertomus olisi tarpeeksi selkeä ja miellyttävä lukukokemus. Täysin päättömät ja hännättömät tarinat eivät välttämättä jaksa kauan pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Esim. Hitchhikerissa on kunnon juoni, ja siltikin siinä on kaikkea mielettömän järjetöntä ja hauskaa. Järjettömyyttä voi viljellä mielin määrin tapahtumissa, henkilöhahmoissa sun muussa. Kerronnassa voi vaikka välillä eksyä järjettömille sivupoluille ja palata sitten varsinaiseen tarinaan, se on perin hupaisaa.
VastaaPoistaJos jatkokertomuksesta uhkaa sun mielestä tulla liian järkevä (tarkoitat kai siis liian tylsää) mutta haluaisit jatkaa sitä, kandee joko suunnitella tapahtumia hieman etukäteen tai sitten hioa tekstiä pidempään (tai palata siihen myöhemmin). Voi tehdä muutoksia ja lisäyksiä, siten teksti paranee. Harva tarina on ensikirjoittamalla kovin hulppea.
Hirveät jaaritukset. :)
Jep. Kyllähän mä toki yritän pitää jonkinlaista järkeä yllä näissäkin, että ei ole ihan vain satunnaisia sanoja vierekkäin.
VastaaPoistaMutta herättikö tämä tarina mitään kiinnostusta? :p ..luulen että tämä meni vähän liian vakavaksi. Kun ehkä kumminkin kivempi lukea iloisempia tarinoita. Tai missä on edes jotain iloista. Tässä ei nimittäin ole oikein mitään. :f
Ja väsyneenä kirjoitettu, joten jätän tämän varmaan tähän. :p
Tämä on tosiaan vähän draamamaisempi kuin muut tarinat. Mut kyllä tässä on erittäin hupaisiakin juttuja, esim. nuo oikeat viinamerkit henkilöhahmoina. :D Ehkä vakavampaan tarinointityyliin sopii se, että tarina on kaiken kaikkiaan pidempi. Iloisuus taas toimii ehkä lyhyemmissä, episodimaisemmissa tarinoissa. Nuo kahvitaukotarinat on sellaisia, mutta niissä kannattaa varoa, ettei ala toistaa itseään. Jos ei halua siirtyä kokonaan uuteen aiheeseen ja maailmaan, vanhaan voi keksiä jotain uusia virkistäviä elementtejä.
VastaaPoistaTai jotain... tämäkin on sairaana kirjoitettu. :D Joka tapauksessa on tosi hauska lukea näitä juttuja. Jokainen niistä aiheuttaa ääneen nauramista, ja se on aika iso meriitti. :)
Heh, hyvä jos naurattaa. :)
VastaaPoistaKahvitaukotarinoissa on tosiaan se idea että kerron mitä on oikeasti tapahtunut, tai omia ajatuksiani sillä hetkellä, ja sitten lisään siihen jonkun oudon asian. Kirjoitusaikaa on tosiaan se 15 minuuttia mitä meidän kahvitauko kestää. :p Se voi ehkä tuntua vähän tylsältä pikkuhiljaa..täytyy kattoa jos keksisi jotain.
Hämmentävän huvittavaa.
VastaaPoista