15 minuuttia on kieltämättä tiukka aikaraja, mutta hän tiesi kykenevänsä tekemään sen yhtä hyvin kuin kuka tahansa muu samanlainen henkilö.
Hän jumitti puhelimensa ääressä, kahvihuoneessa, yksin. Nyt olisi kirjoitettava jotain. Aurinko paistoi hänen jalkaansa takana olevasta ikkunasta samalla kun hän sekoitti kahviansa, jotta sokerit liukenisivat nopeammin. Hänellä ei ollut ideaa kirjoitukseen, mutta sellaista ei tarvittaisi. Hän aloitti: "15 minuuttia on kieltämättä tiukka...", mutta sitten yhtäkkiä karhu hyppäsi ikkunasta sisään.
Karhu oli aikamoinen hyppijä, sillä kahvihuone sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa. Lasinsirpaleet lenteli ympäriinsä, mutta mies istui silti epämukavalla ikivanhalla nahkaisella sohvalla sekoittaen edelleen kahviaan.
Karhu oli iso, ainakin 3 metriä korkea, sen pää lähes hipoi kattoa. Se vaikutti tyyneltä vaikka oli juuri hypännyt ainakin 7 metriä korkeutta räsähtäen ikkunasta läpi. Karhu alkoi katsella ympärilleen samalla nuuhkien. Mies jatkoi kahvin sekoittamista, nyt siemaisi siitä hieman.
Karhun tainnuttamiseen olisi vielä 5 minuuttia aikaa. Mies jatkoi puhelimensa näppäilyä. 4 minuuttia.
Karhu huomasi miehen joka istui sohvalla, mutta ei vielä lähestynyt (mies joi juuri kahvinsa loppuun, 3 minuuttia aikaa tainnuttaa karhu). Karhu oli väsynyt koska se ei ollut saanut vielä aamukahviansa, joten se lähti liikkumaan kohti moccamasteria. Kahvinkeittimelle päästyään se totesi karhumaisella äänellä
'PERKELE! Ei o kahvia saatana!'
Sitten miehen aika loppui ja karhu söi hänet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Cthulhu Fhtagn!