Päivä 6

Ne saivat vaimoni ja poikani! Koitimme siirtyä yhdessä keskustasta kotiin päin koska niitä alkoi olla liikaa ympäröivällä alueella, mutta ne olivat virittäneet ansan, ansan! En kuvitellut että ne kykenivät niin älykkääseen ajatteluun. Luulimme että parkkipaikka oli hetkellisesti tyhjä, lukuunottamatta verta, ruumiita ja lasinsirpaleita, joten otimme tilantesta hyödyn irti, mutta kun olimme poistumassa linnoitetusta apteekista autollemme, ne hyökkäsivät katolta. Ruhjeita ja haavoja siinä rytäkässä tuli, mutta ne saivat yliotteen.

Yllätyksekseni ne eivät tappaneet meitä, vaan tuntui siltä että ne jäivät odottamaan jotain. Vielä suurempi yllätys oli se kun yllättäen joukko niitä lähti johdattamaan vaimoani ja poikaani pohjoiseen päin. Koitin lähteä perään mutta ne alkoivat murista niin uhkaavasti että en pystynyt tehdä mitään, minut olisi tapettu heti ja uhraukseni olisi ollut turha. Katsoin vaimoni kyyneleisiin silmiin kun hänet talutettiin pois, pieni poikamme hänen sylissään. Olen varma että he ovat vielä elossa, tässä kaikessa täytyy olla jokin järki!

Kun suuri osa joukosta joka oli ympärilläni lähti pois, niin ne muutamat jotka jäivät viereeni alkoivat hiljalleen käyttäytyä tyypillisen arvaamattomasti. Voisiko niiden älykkyys kasvaa kun niitä on paljon yhdessä?! Kuitenkin, yksi niistä alkoi karjumaan ja ilmeisesti virtsaamaan minne sattuu! En ymmärrä miten se on mahdollista, en ymmärrä paljoakaan niistä, mutta sain otetettua sen kaulasta kiinni "häiriön" aikana ja heitin sen muita päin. Minulle tuli niin kova adrenaliinihyöky että tuntui kuin olisin juossut kuin Teräsmies!

Juoksin kotiamme kohti käyttäen samalla metsiä suojakseni, oletin että ne liikkuvat huonommin maastossa. En nähnyt yhtään niistä matkallani enkä pihassamme, joten luulen että ne eivät ole vielä tulleet näin syrjään keskustasta. Olisiko tämä kuitenkin vain paikallinen ongelma? En kyllä keksi miten se voisi olla...matkapuhelimet lakkasivat toimimasta kolme päivää sitten, ja sähköt katkesivat päivä sen jälkeen, joten jotain suurempaa on täytynyt tapahtua.

Olen nyt kotona kirjoittamassa tätä, enkä ole saanut naapueihin yhteyttä. Toivottavasti he ovat päässeet turvaan. Laitoin reppuun kaiken hyödyllisen tavaran mitä löysin, ja nyt mukanani on se mitä olisimme tulleet täältä alunperin hakemaankin...voi paska, kuulen rapinaa ja kilinää, ne taitavat olla ovella! Käytin täällä liikaa aikaa, nyt on lähdettävä. Parvekkeen kautta alas, onneksi ei ole pitkä pudotus. Toivottavasti saan taas jatkettua kirjoituksiani toinen päivä, jos en selviä niin joku voi hyötyä muistiinpanoistani....perkele ne tulivat oven läpi!!

...

Viinasodat: Alku

Tahtoisin sanoa tähän alkuun, että en ole varma meneekö tämä jo liian järjettömän ymmärrettäväksi, joten kysyn teiltä, rakkaat lukijani (joita on vissiin 2), jatkanko tätä tarinaa?

Vuosi oli 2010, Alkoholin vuosi. Oli kulunut vain muutama kuukausi siitä kun eräs avaruusorava Pumppernikkel I:ltä oli tullut Korson Alkoon ja antanut viineille ja viskeille jalat ja kädet. Sen jälkeen helvetti oli päässyt irti.

Korson suuri juoppopopulaatio oli lähtenyt metsästämään viinejä jotka juoksentelivat hätääntyneinä ympäri katuja. Viinit eivät pystyneet puolustautumaan mitenkään. Muutama kuohuviinipuollo oli keksinyt ravistaa itseään ja räjäyttää korkkinsa kohti hoiperteleviä juoppoja, mutta se sattui niin paljon että kuohuviinit joutuivat koomaan tämän jälkeen.

Viskit sen sijaan syntyivät revolveri kädessään. Viattomia siviilejä ja juoppoja makasi maassa verissään missä tahansa viskit kulkivat. Maailma oli tuhoutumassa, tai ainakin Korso.

Näiden parin kuukauden aikana viskit olivat lähteneet valloittamaan Korsoa, viinit sen sijaan olivat menneet kaikki Lumoon ja linnoittaneet sen. Katkerot olivat myös heränneet henkiin hieman viskien jälkeen (erittäin katkerina siitä ettei heillä ollut revolvereija, vaan pahanhajuinen hengitys), ja nyt oli noussut huhu että kaikki muutkin alkoholit Korson Alkosta olivat heränneet henkiin. Korso ja lähialueet olivat jo autioituneet, vain viskit ryntäilivät ympäriinsä, syöden jokaisen kulkukoiran joka tuli vastaan.

Eräs Jim Beam ja Teerenpeli Single Malt olivat jääneet Korsoon suunnittelemaan Lumon tuhoa. He eivät pitäneet viineistä. Kukaan ei pitänyt viineistä, jopa juopot olivat lopulta kyllästyneet viiniin jota oli niin helppo saada.

Jim Beam ja Teerenpeli hengailivat Korson asemalla, paikassa jossa juopoilla oli ollut komentokeskus. He katselivat Alkolle päin, ja huomasivat että siellä näkyi liikettä.
"Voisiko ennustus olla totta? Viinat heräävät eloon?", Teerenpeli mietiskeli.
"En tiedä, mutta jos siellä on yksikin katkero, niin mä vittu tapan sen", Jim Beam heilutteli revolveriaan kädessään.
"Mitäs sulla on katkeroita vastaan?", Teerenpeli ihmetteli.
"No yks kaveri oli menos vähän vikittelee yhtä Carilloa, ja se saatanan huora tönäs sen alas hyllyltä", Jim Beam kirosi. "Kaveri meni tuhannen päreiksi."
"Sit saa katkerot maistaa lyijyä, tämän lupaan!" Teerenpeli Single Malt uhosi.

He lähtivät kulkemaan kohti Alkoa, mielessään murha, mutta kun he pääsivät sinne he saivat huomata että paikka oli jo täysin tyhjä, lukuunottamatta Père Kermannin Absinttia. Absintti horjui ympäriinsä, ja oli selvästi humalassa. Sillä oli kädessään keihäs.

"PERKELEE! Mishääs kaik o?", Absintti pyöri hieman keihäs kädessään, Jim Beam ja Teerenpeli pysyttelivät etäällä. "Mää vhaan haluishin vhähän shokerii ja vhettä, onsseliikää pyyetty?"
"Mitä vittua sä selität?", Jim Beam raivosi. "Koitahan nyt selvitä perkele, tässä ois muutama katkerokin tapettavana, et sä voi siinä vaan pyöriä"
Absintti näytti selviävän hieman.

Rouva Evoluutio viinakaupassa

Korson Alkon sopivahko valikoima avautui Rouva Evoluution edessä. Yksi silmä katsoi viinejä kohti, toinen katsoi väkeviä. Kolmas, neljäs ja viides silmä vilkuili erikoisoluisiin päin.

Rouva Evoluutio oli lähtenyt lempiplaneetaltaan Pumppernikkel I:ltä käydäkseen viinakaupassa tarkastamassa, josko hänen toivomansa Pumpernikkeliltä maistuva likööri olisi jo saapunut valikoimiin. Rouva Evoluutio ei vain ensisilmäyksellä huomannut että missä liköörit sijaitsee. Hän lähti kolmella jalallaan kiertämään kauppaa oikealta, kohti viinejä.

Iloinen miesmyyjä tuli paikalle.
'Voisinkos auttaa teitä?', se sanoi pirteänä.
'Kiitos minä pärjään kyllä', Rouva Evoluutio vastasi iloisen keltaisena.
Mies nyökkäsi hymyillen ja poistui takavasemmalle.

Rouva Evoluutio näytti vähän hermostuvan kun hän kiersi viinihyllyjä. Rouva Evoluutio vihasi viiniä. Hän heilautti suomuista vihreää häntäänsä, ja niin kaikki viinit saivat itselleen tulitikkumaiset kädet ja jalat, ja sitten viinit kävelivät närkästyneenä ulos kaupasta.

Myyjät toivottivat viineille iloista matkaa, ja avasivat itselleen kuohuviinin joka käveli heidän vierestään. Pullo huudahti tuskaisena ja myyjät joivat sen janoisina.

Nyt Rouva Evoluutio saapui oluiden ja siiderien luo, mutta ei välittänyt niistä koska oli kerran jutellut maailmankaikkeuden synnystä yhden Olvin kanssa. Sillon hän oli tainnut muuttaa oman suomuisen vartalonsa keltaiseksi, paitsi hännän jossa sijaitsi hänen aivot. Avaruusoravat olivat erikoisia otuksia.

Sitten tulikin liköörit! Hän nuuski innoissaan hyllyn läpi, mutta ei haistanut pumppernikkeliä. Tästä Rouva Evoluutio hermostui taas kovasti. Hän heilautti häntäänsä ja viskipullot heräsivät eloon. Niille kasvoi tulitikkumaiset kädet ja jalat, ja ne alkoivat ammuskella revolvereilla holtittomasti ympäriinsä. Paljon viinaa kuoli.

Sitten Rouva Evoluutio marssi tympääntyneenä ulos.
'Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!', sanoi kassaneiti lievästi hiprakassa. Rouva Evoluutio teki madonreiän ja lähti kotiin.

Korso oli kaaoksessa. Juopot juoksi viinejä kiinni, viskit taistelivat takaisin. Viinasodat olivat syttyneet.