Pullat ja lonkerot

Pullan tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa. Tunne oli kuin silloin muinaisina aikona isoäidin kodissa, mummo kun oli tykännyt leipoa ja syödä runsaasti korvapuusteja. Oi niitä aikoja. Sitten kävi huonosti ja mummo ei enää leiponut. Mummo oli nimittäin laittanut kengät jalkaansa ja oli tekemässä lähtöä ulos hyvin mystiseen maailmaan.

"No niin, tulehan sieltä", mummo oli sanonut hänelle.
"Mut en mä haluuuuu ku noi korvapuustit on tossaaaa!!", hän oli sanonut takaisin.
Mummo oli mulkaissut tässä vaiheessa häntä vihaisesti, ja hän oli lopulta mennyt pukeutumaan.

Nyt he olivat matkustaneet hetken suuressa maailmassa, ja lopulta saapuneet jättimäiseen vihreään rakennukseen, jonka kyljessä oli ainakin P, R ja M kirjaimet, ne hän tunnisti. Hän ei tiennyt yhtään mitä he olivat siellä tekemässä, mutta herkullisen näköisiä pullia oli läpinäkyvän esteen takana.

"Mä haluun noiiiiiiii!!!", hän kertoi asiallisesti isoäidilleen.
"Ei käy, meillä on korvapuustit keittiön pöydällä odottamassa, maltahan mielesi poikakulta", isoäiti vastasi.
"YYYYYYYY", hän kertoi ja lopulta hänen puheensa käyttämät äänitaajuudet avasivat lattiaan ulottuvuuksien välisen portin.

Kaksikko saapui hetken päästä kassalle, isoäiti asetteli liukuhihnalle olutta ja lonkeroita. Kassaneiti säikähti hieman.
"Mistäs näin kookkaat lonkerot löysit? En tiennytkään että meillä oli tällaisiakin kaupassa myynnissä", kassaneiti ihmetteli.
"Minä kun ajattelin, että nämä olivat jotain erikoiserää teidän "Makuja muista maailmoista" -osastolta?", mummo vastasi.
"Ai niin aivan, unohdin meidän erikoistarjoukset salasanojen haltijoille. Mistä kuulitte käytettävät äännähdykset?", kassaneiti uteli.
"Pojanpoikani taisi ihan vahingossa hermostuksissaan ne lonkeromönkijäiset kutsua tänne, kun ei saanut pullia, mutta sanoin hänelle sitten, että hoitelee ne kerran kun oli ne tänne kutsunutkin!"
"Niin aivan, pojanpoikanne näyttääkin siltä että on tilanteen tasalla!"

Pojanpoika näytti veristä kirvestä kassaneidille mummonsa takaa. Kaksimetrinen kehonrakentaja pullisteli samalla kassaneidille lihaksiaan. Mummo työnsi kehonrakentajan pois kassajonosta, ja antoi tietä pojanpojalleen. Pieni poika antoi verisen kirveen kassaneidille.

"En tarvitse tätä enää, kiitoksia vain", hän piipitti hiljaisella äänellään.
"Oi kuinka söötti!", kassaneiti hurmaantui pienestä pojasta joka oli yltä päältä veressä ja lonkerohirviöiden suolissa.
"Lähde mun mukaan ja niin saat korvapuusteja!", poika piipitti.
"No tottahan toki!", kassaneiti sanoi ja hyppäsi pois kassan takaa. "Saatte oluet ja lonkerot ilmaiseksi!"
"Voi kiitos kulta pieni", mummo sanoi.

Poika, mummo ja kassaneiti ajoivat kaupasta kohti auringonlaskua, auton takakontti täynnä olutta ja lonkeroita. Lopulta perille päästyään he söivät korvapuustit.

Loppu.