Kissa käpy ja Käpy sipuli (joka on oikeasti kissa) Matkustelevat

Hapan käpy nimeltänsä Kissa ratsasti auringonlaskua kohti sipulilla
nimeltänsä Käpy. Käpy oli oikeasti kissa, mutta se olisi liian
ennalta-arvattavaa.

He olivat kulkeneet jo viikon verran kohti auringonlaskua, eivätkä
olleet vieläkään päässeet sen taakse. Käpy alkoi turhautua, ja
pysähtyi.
'Minä en ole saanut oravapirtelöä viikkoon, kun olemme vain menneet
eteenpäin!', Käpy karjaisi telepaattisesti. 'Minulla alkaa olla nälkä,
eikä sinua uskalla syödä'

'Hyvä on, kutsun meille oravan', Kissa rauhoitteli hullunkurisesti.

He olivat pysähtyneet iloisen synkään metsään, joka oli täynnä
karhuja. Yksi karhu näytti siltä että joku oli ryöminyt sen vatsasta
ulos...mutta katso! Orava näkyi läheisen puun juurella. Se katseli
ihmeissään kissaan päin, mutta ei tajunnut lähteä karkuun koska se oli
sen verran tyhmä. Niinpä Käpy teki siitä pirtelöä.

Pidettyään ruokalevon ja käytyään kakilla, Käpy oli taas valmis
jatkamaan matkaa. Kissa loikkasi Käpyn selkään, ja he lähtivät
eteenpäin, kohti auringonlaskua.

'Kuule Käpy..', Kissa sanoi telepaattisesti kumppanilleen. 'Olen
huomannut että sinä tykkäät aika paljon oravapirtelöstä'
'Kyllähän minä, se on lempijuomani', Käpy sanoi juostessaan eteenpäin.
'Tahtoisitko paikkaan missä on paljon avaruusoravia syömässä makeita
pumppernikkeleitä?', Käpy uteli.
'Sehän kuulostaa mainiolta! Makea pirtelö on parempaa!', Käpy iloitsi.
Kissa hymyili, ja päätti että sinne he menisivät.

Käpy juoksi edelleen kohti auringonlaskua.
'Juoksetko vähän kovempaa niin päästään sinne paikkaan mistä puhuin',
Kissa sanoi humalaisena.
Käpy nosti nopeuden maksimiin, ja niin he sinkoutuivat auringonlaskun
taakse. Auringonlaskun takana oli musta aukko, jonne he ajautuivat.

Mustassa aukossa oli sopivan lämmin, ja se tuoksui mansikoilta. Sitten
he olivat Pumppernikkeli I:llä, ja avaruusoravia oli
silmänkantamattomiin, ja ne kaikki söivät keltaista tai
vaaleanpunaista pumppernikkeliä.

Käpy oli hetken erittäin hämmästyneen näköinen, samalla kun Kissa
virnisteli käpyisenä. Sitten Käpy suunnitteli tekevänsä jokaisesta
suomuisesta ja korvattomasta kaksi- ja kolmemetrisestä avaruusoravasta
avaruusoravapirtelöä. Vain pieni kissa pystyisi tehdä niin, ja niin
hän teki.

Pidettyään ruokalevon ja käytyään kakilla, Käpy huomasi että
planeetalla ei ollut enää yhtään avaruusoravaa.
'Olit oikeassa Kissa, ne olivat oikein hyviä, kiitos', Käpy kiitteli.
'Ole hyvä!', Kissa huudahti masentuneesti, ja leikkisästi. 'Joko
lähdetään kotiin?'
'Kyllä', Käpy totesi.

Niinpä Kissa ja Käpy lähtivät sitten kotiin. He eivät tienneetkään
että tätä tapahtumaa tullaan kutsumaan Suureksi Puhdistukseksi
aikaisemmissa osissa. Eivätkä he myöskään tienneet, että yksi
avaruusorava oli säästynyt.

Rouva Evoluutio oli lähtenyt viinakauppaan juuri hetkeä ennen kuin
hänen perheestään ja ystävistään oli tehty avaruusoravapirtelöä.
Voitte kuvitella että hän oli maailman iloisin avaruusorava kun hän
pääsi takaisin kotiin, mutta siitä ehkä joku toinen kerta.

Niin ja se Pahvi? No, Kissa oli nyt vaan tyhmä käpy. Ei mitään
neljättä ulottuvuutta nimeltänsä Pahvi ollut olemassakaan. Ja tähänkö
loppui Kissan ja Käpyn tarina? Sitä ei kukaan tiedä.

Kissa käpy tapaa sipulin

Hapan käpy nimeltänsä Kissa tippui euforisena Rouva Evoluution
madonreiästä, jonkinlaiselle pehmeälle ja karvaiselle alustalle.
Samalla madonreikä sulkeutui pieruisen äänen saattamana, ja hävisi
näkyvistä.

Kissa alkoi tutkia hymyillen ympäristöään, ja havaitsi olevansa erään
eläimen päällä, jonka hän oli happamaisuuksissaan nimennyt sipuliksi.

Hän oli vain kerran aikaisemmin nähnyt sipulin. Kissa oli juuri tullut
tietoiseksi itsestään, ja pudonnut Kinkkuun. Siinä hän sitten oli
muuttunut happamaksi ja maannut järkyttyneenä, ja nähnyt iloisesti
kuinka sipuli oli tehnyt oravasta selvää. Sipulilla oli musta turkki,
häntä, terävät korvat ja se käveli neljällä jalalla. Silmät olivat
Kissan mielestä huvittavat keltaisuutensa vuoksi, mutta sipulin
valkoiset viikset ne vasta riemastuttavat olivatkin! Sipuli oli
raadellut oravan pieneksi silpuksi ja tehnyt siitä pirtelöä, mutta
tämä ei haitannut Kissaa, koska hän tiesi että oravapirtelö oli hyvää.

Nyt kissa huomasi katsottuaan ympäristöään, että Herra Koivu oli aivan
hänen vieressään. Sipuli makasi sen alla. Kissa riemastui tästä kuin
juusto hiirestä! Kissa katsoi vielä tarkemmin ympärilleen, ja nyt
huomasi että sipuli tarkkaili erästä oravaa, joka haukkasi hieman
käpyä, ja sitten orava näytti hieman hermostuvan, ja niinpä se heitti
kävyn avaruuteen.

Niinhän se oli, että Kissa oli matkustanut läpi ajan ja avaruuden,
paikkaan josta hänen seikkailunsa alkoi. Mutta ei kerrota sitä
hänelle. Kissan isot telepaattiset aivot eivät kuitenkaan ymmärtäisi.

Sipuli ei ollut huomannut Kissaa, ja nyt pinkaisi vauhkona kohti
oravaa. Kissa yllättyi tästä niin kovasti että lähes kiljaisi ilosta,
mutta tarttui sitten uusilla tulitikkumaisilla käsillään kiinni
sipulin kiiltävästä turkista.

Orava ei tajunnut mitään, koska oravat ovat tyhmiä kävynsyöjiä, ja
niillä on pienet nenät. Niinpä sipuli sai oravan kiinni, ja teki
siitäkin pirtelöä. Oravapirtelö oli yllättävän makeaa, orava oli
varmaan saanut jostain sokeria.

Pidettyään ruokalevon ja käytyään kakilla, sipuli huomasi tuskissaan
roikkuvan hymyilevän kävyn.
'Hyvää hyvää', sipuli kuuli mielessään. Kissa hyödynsi parannettuja
telepaattisia kykyjään.
'Minä olen Kissa, mikä on sinun nimesi sipuli?'
'Minun nimeni on Käpy', vastasi Käpy omilla telepaattisilla kyvyillään.
'Enkä minä ole sipuli senkin tyhmä käpy! Olen kissa!'
Tästä Kissa riemastui niin kovasti että kiljaisi äänettömästi!
'Sitten voimme olla kumppaneita!', Kissa iloitsi.
'Se olisi liian ennalta-arvattavaa että olisi Kissa käpy ja Käpy
kissa. Minä voin olla siis sipuli', Käpy vastasi.

Kissa hyppäsi alas Kävyn turkista, ja katsoi iloisena tulitikkumaisia jalkojaan.

Ja niinpä ystävät Kissa ja Käpy lähtivät kävelemään kohti auringonlaskua.

Mitä löytyisi auringonlaskun takaa? Oliko Käpy ilkeä natsi? Mikä
ihmeen Suuri Puhdistus? Joko Pahvi unohtui? Vastauksia kysymyksiin
löytyy viimeisestä osasta.

Kissa käpy ja Rouva Evoluutio

Hapan käpy nimeltänsä Kissa ajelehti suuressa tyhjässä avaruudessa,
halki omniversumin, kohti uusia galakseja. Ensimmäiset sata vuotta
Kissa oli ollut erittäin hilpeällä tuulella koska kuvitteli pääsevänsä
Pahviin. Seuraavien vuosisatojen ajan Kissa oli hieman kohmeinen.

Matkallaan kohti suurta tuntematonta, jossa yksikään käpy ei ollut
käynyt, hän oli joutunut pysäyttämään pysäyttämättömän vauhtinsa yhden
kerran, mutta vain hetkeksi, kun vastaan ajelehti sininen avaruuskäpy.

Avaruuskäpy lähestyi, ja Kissa ajatteli kohmeloisena vaihtavansa pari
sanaa avaruuskävyn kanssa. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

Kissa: '...'
Avaruuskäpy: '...'

Keskustelu ei lähtenyt ollenkaan käyntiin, koska kävyille ei ollut
kehittynyt puhekykyä, koska ne olivat käpyjä. Kissan telepaattiset
kyvyt eivät myöskään toimineet, koska avaruuskäpy ei ollut
avaruusorava. Ja kaiken kukkuraksi avaruuskäpy ei ollut tullut edes
vielä tietoiseksi itsestään.

Niinpä Kissa jatkoi hilpein mielin matkaansa suuressa tyhjyydessä,
kohti tuntematonta.

Ja sitten hän olikin jo keltaisella ja pinkillä planeetalla, joka oli
täynnä pumppernikkeleitä.

Käpy oli tippunut taivaista suoraan yhdelle pumppernikkelille, joka
oli menossa erään otuksen suuhun. Tämä otus oli avaruusorava.

Avaruusorava oli ainakin kaksi metriä pitkä, ja kolme metriä pitkä!
Sen häntä oli vihreä, ja turkki oli poissa, koska avaruusoravilla ei
ole turkkia. Oli vain keltaiset suomut. Avaruusorava seisoi kolmella
jalallaan, ja katsoi viidellä silmällään alaspäin, käteensä jossa oli
neljäkymmentä sormea. Toista kättä avaruusoravat eivät tarvinneet.

Avaruusorava kummasteli hetken outoa kohmeista asiaa joka oli tippunut
avaruusoravien lempiruokaan, pumppernikkeliin, ja vieläpä hänen
pumppernikkeliinsä!

Kissa otti tämän hetken hämmästyneisyyden erittäin hurmioituneena
vastaan, ja kurotti nyt telepaattisilla kyvyillään avaruusoravan
mieleen, ja Kissa sanoi: 'Heipsankekkaa!'
Avaruusorava näytti hetken hämmästyneeltä, mutta sitten suunnattoman
vihaiselta. Hetken muristuaan, avaruusorava tuli maailman iloisimmaksi
avaruusoravaksi, ja voitte varmaan kuvitella että Pumppernikkel I
Pumppernikkelin galaksissa on varmasti täynnä avaruusoravia koska
sieltä saa avaruusoravien lempiruokaa, mutta olette väärässä.

Pumppernikkel I oli ennen täynnä avaruusoravia, mutta Suuren
Puhdistuksen jälkeen planeetalla oli enää yksi avaruusorava.

'Heipsankekkuu! Heipsankekkuu!', huuteli avaruusorava innoissaan.
Kissa oli tyytyväinen että sai yhteyden avaruusoravaan. 'Mikä on sinun
nimesi?', Kissa kysyi.
'Minä olen Rouva Evoluutio', vastasi avaruusorava.
'Ja minä olen Kissa! Autatko minut Pahviin?'
'En tiedä kummasta pahvista puhut, mutta ilomielin!'

Nyt Rouva Evoluutio heilautti häntäänsä, ja niin Kissalle kasvoi kädet
ja jalat. Ne olivat kuin tulitikut, mutta Kissa pystyi taittamaan
kätensä koukkuun halutessaan.
Rouva Evoluutio paransi myös Kissan telepaattisia kykyjä.

'Oho vau!', Kissa iloitsi.
'Autatko meikäläisen nyt sinne Pahviin?'

Rouva Evoluutio heilautti taas häntäänsä, ja avasi näin madonreiän
pumppernikkelinsä reunalle. Tästä Kissa pääsee jatkamaan matkaansa.

'Ole hyvä Kissa', Rouva Evoluutio manasi.
'Ehkä', Kissa virnisteli ja hyppäsi uusilla jaloillaan madonreikään.
'Kylläpä se nyt happamalta kuulosti', Rouva Evoluutio iloitsi, ja söi
käpyisen pumppernikkelinsä.

Mitä madonreiässä on? Onko siellä Pahvi? Mitä Kissa oikein
suunnittelee uusilla telepaattisilla voimillaan? Kuka oli Suuri
Puhdistus? Vastauksia saatamme tarjoilla seuraavassa osassa.

Käpy nimeltänsä Kissa

Olipa kerran käpy, jonka nimi oli Kissa. Kissa havahtui yhtenä päivänä tietoisuuteen, ja tunsi suurta iloa että sai roikkua osana Herra Kuusen oksissa, niinpä hän päätti nimetä itsensä Kissaksi.

Eräänä hienona sumuisena päivänä Kissa hymyili aurinkoisille ajatuksilleen, kun yhtäkkiä hän tunsi huimausta sisuksissaan ja huomasi että asia jonka hän oli nimennyt Kinkuksi lähestyi. Kissa ei tiennytkään, että Kinkku oli oikeasti maa. Niinpä hän tippui maahan, ja järkyttyi tästä maisemanvaihdoksesta niin kovasti, että muuttui happamaksi.

Viikon oltuaan järkyttyneenä maassa, Kissa päätti että nyt on hyvä aika mennä takaisin suureen tyhjyyteen, neljänteen ulottuvuuteen jota hän kutsui nimellä Pahvi. Nyt hän kutsui telepaattisilla voimillaan oravan luokseen.

Orava saapui Kissan luokse, ja haukkaisi vähän, mutta totesi maistamansa happamaksi. Niinpä orava sitten hermostui ja heitti Kissan avaruuteen. Ja niin Kissa sitten luuli pääsevänsä suureen Pahviin. Mutta aina ei voi saada haluamaansa, ja Kissa jäi leijumaan suureen avaruuteen, edeten hiljaa kohti uusia aurinkokuntia. Mitä sieltä löytyisi? Pääseekö Kissa Pahviin? Se selviää seuraavassa osassa.