nimeltänsä Käpy. Käpy oli oikeasti kissa, mutta se olisi liian
ennalta-arvattavaa.
He olivat kulkeneet jo viikon verran kohti auringonlaskua, eivätkä
olleet vieläkään päässeet sen taakse. Käpy alkoi turhautua, ja
pysähtyi.
'Minä en ole saanut oravapirtelöä viikkoon, kun olemme vain menneet
eteenpäin!', Käpy karjaisi telepaattisesti. 'Minulla alkaa olla nälkä,
eikä sinua uskalla syödä'
'Hyvä on, kutsun meille oravan', Kissa rauhoitteli hullunkurisesti.
He olivat pysähtyneet iloisen synkään metsään, joka oli täynnä
karhuja. Yksi karhu näytti siltä että joku oli ryöminyt sen vatsasta
ulos...mutta katso! Orava näkyi läheisen puun juurella. Se katseli
ihmeissään kissaan päin, mutta ei tajunnut lähteä karkuun koska se oli
sen verran tyhmä. Niinpä Käpy teki siitä pirtelöä.
Pidettyään ruokalevon ja käytyään kakilla, Käpy oli taas valmis
jatkamaan matkaa. Kissa loikkasi Käpyn selkään, ja he lähtivät
eteenpäin, kohti auringonlaskua.
'Kuule Käpy..', Kissa sanoi telepaattisesti kumppanilleen. 'Olen
huomannut että sinä tykkäät aika paljon oravapirtelöstä'
'Kyllähän minä, se on lempijuomani', Käpy sanoi juostessaan eteenpäin.
'Tahtoisitko paikkaan missä on paljon avaruusoravia syömässä makeita
pumppernikkeleitä?', Käpy uteli.
'Sehän kuulostaa mainiolta! Makea pirtelö on parempaa!', Käpy iloitsi.
Kissa hymyili, ja päätti että sinne he menisivät.
Käpy juoksi edelleen kohti auringonlaskua.
'Juoksetko vähän kovempaa niin päästään sinne paikkaan mistä puhuin',
Kissa sanoi humalaisena.
Käpy nosti nopeuden maksimiin, ja niin he sinkoutuivat auringonlaskun
taakse. Auringonlaskun takana oli musta aukko, jonne he ajautuivat.
Mustassa aukossa oli sopivan lämmin, ja se tuoksui mansikoilta. Sitten
he olivat Pumppernikkeli I:llä, ja avaruusoravia oli
silmänkantamattomiin, ja ne kaikki söivät keltaista tai
vaaleanpunaista pumppernikkeliä.
Käpy oli hetken erittäin hämmästyneen näköinen, samalla kun Kissa
virnisteli käpyisenä. Sitten Käpy suunnitteli tekevänsä jokaisesta
suomuisesta ja korvattomasta kaksi- ja kolmemetrisestä avaruusoravasta
avaruusoravapirtelöä. Vain pieni kissa pystyisi tehdä niin, ja niin
hän teki.
Pidettyään ruokalevon ja käytyään kakilla, Käpy huomasi että
planeetalla ei ollut enää yhtään avaruusoravaa.
'Olit oikeassa Kissa, ne olivat oikein hyviä, kiitos', Käpy kiitteli.
'Ole hyvä!', Kissa huudahti masentuneesti, ja leikkisästi. 'Joko
lähdetään kotiin?'
'Kyllä', Käpy totesi.
Niinpä Kissa ja Käpy lähtivät sitten kotiin. He eivät tienneetkään
että tätä tapahtumaa tullaan kutsumaan Suureksi Puhdistukseksi
aikaisemmissa osissa. Eivätkä he myöskään tienneet, että yksi
avaruusorava oli säästynyt.
Rouva Evoluutio oli lähtenyt viinakauppaan juuri hetkeä ennen kuin
hänen perheestään ja ystävistään oli tehty avaruusoravapirtelöä.
Voitte kuvitella että hän oli maailman iloisin avaruusorava kun hän
pääsi takaisin kotiin, mutta siitä ehkä joku toinen kerta.
Niin ja se Pahvi? No, Kissa oli nyt vaan tyhmä käpy. Ei mitään
neljättä ulottuvuutta nimeltänsä Pahvi ollut olemassakaan. Ja tähänkö
loppui Kissan ja Käpyn tarina? Sitä ei kukaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Cthulhu Fhtagn!