Olipa kerran, kauan sitten, vanha harmaantunut lintu, joka kertoi tarinoita lapsenlapsilleen. Kaksi sinistä poikalintua kuuntelivat nokat auki ja silmät pyöreänä ukkiaan.
"Voi pojat, tietäisittepä minkälaisia tarinoita minä olen kuullut nuoruudessani istuessani ihmisten yllä puistoissa", vanha lintu puuskautti.
"Kerro ukki!", pojat huutelivat vuorotellen ja hyppelivät jännittyneinä.
"No minäpä kerron."
"Olipa kerran, kauan sitten, komea ja voimakas lintu joka ei ollut yhtään harmaantunut, vaan salaman sininen naisten hurmaaja, paksuine hiustöyhtöineen. Nopeampi kuin lentokone ja pidempi kuin tulitikku."
"Olitko se ukki sinä?", toinen pojista kysyi.
"Kyllä, se olin minä."
"Ja nyt olet vain vanha harmaa ukki! Hähää!", pojat alkoivat käkättää vanhalle linnulle. Ukki kuristi pojat hengiltä ja jatkoi tarinaa.
"Kävipä sitten yhtenä päivänä niin että kuulin niin uskomattoman tarinan etten ikinä sitä unohda. Olin istumassa erään puun oksalla ja alapuolellani puiston penkillä istui itse rokin kuningas Elvis, ja tämä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen joten asia meinasi kiinnittää huomioni kunnes vanha Hullu-Bob niminen ampiainen tuli kertomaan minulle niin uskomattoman tarinan että yritän sitä tässä nyt teille kertoa."
Lintupoikien elottomat ruumiit vastasivat hiljaisuudella, kielet ulkona roikkuen.
"Hullu-Bob aloitti näin; Olipa kerran, kauan sitten-"
Ovelta kuului koputus ja vanha ukki meni avaamaan oven. Takaa löytyi kaksi hoipertelevaa lintua, nainen ja mies. "Aah, palasitte kotiin juuri sopivaan aikaan. Sain lapset rauhoittumaan kertomalla heille tarinan."
Pari hoiperteli sisään.
"Kiitos kiitos! *hik* Mukava että ehdit lapsenvahdiksi kun meillä oli *hik* niin tärkeä kokous muiden asukk- *hik* ..ssa."
"Ilo oli minun puolellani.", ukki vastasi ja lähti kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Cthulhu Fhtagn!