Yhdistytään

"Hei kaikki! Ja tervetuloa ensimmäiseen Suomen Nörttien yhdistymiskokoukseen!", puhuja aloitti itsevarmasti korokkeellaan. Hän katseli ympärilleen hämärässä salissa, paikassa jossa oli varattu tilaa ja tuoleja 1448:lle henkilölle, osallistujia oli 4. Kaksi miestä ja kaksi naista istuivat eturivissä ja näyttivät hämmentyneiltä. "Näen että meitä ei tällä kertaa päässyt ihan kaikki paikalle, mutta ainakaan esittelykierroksemme ei kestä tällä kertaa viittä päivää!", puhuja naurahti vaivaantuneesti. Yleisöstä kuului naurua kun joku katseli YouTubesta kissavideoita.

"No mutta, jos nyt aloittaisimme esittelyt niin pääsemme nopeammin itse asiaan! Minun nimeni on Henkka ja tykkään yhdistellä asioita!"
Esitelläkseen intohimoansa hän otti kaksi palapelin palasta ja koitti laittaa niitä yhteen, siinä epäonnistuen. Yleisöstä kuului voihkaisu kun joku sai paperihaavan kirjasta jota luki. "Heh, nämä yli kolmevuotiset palapeliprojektit ovat sitten kertakaikkiaan haastavia", Henkka sanoi ylpeänä. "Jos aloittaisimme esittelykierroksen sieltä vasemmalta puolelta"
Hän osotti kädellään kohti risupartaista miestä jonka takki haisi märältä koiralta korokkeelle asti. Mies nousi seisomaan. "Miun nimi on Lauri, ja mie tykkään koirista. Mieluusti kypsennettynä, mutta hätätapauksessa myös raakana.", Lauri istui alas ja muut yleisön jäsenet taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi.

Laurin vieressä istuva kukkamekkoon sonnustautunut nainen nousi seuraavaksi. "Mä olen Anitta, moi kaikki!", hän heilutti käsiään vilpittömän iloisesti kaikille. "Ja mä tykkään kissoista! Mut silleen lempeellä tavalla, niinku et, mä tykkään silittää niitä! Mirrien silitys on mun lempijuttu!"
Anitta istui alas ja Lauri katsoi häntä tyrmistyneenä. Muut yleisöstä taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi.

Anitan toisella puolella istuva nainen ompeli sormensa paperihaavaa umpeen. Haava oli ratkennut sentin syväksi halkeamaksi kaiken taputuksen takia. "Siinä näyttääkin olevan hieman operaatio kesken, joten jos siirtyisimme suoraan rivin viimeiseen herrasmieheen", Henkka sanoi pahoinvoivasti, sillä häntä yökötti toisen naisen sormesta suihkuava veri. "Paitsi että mehän taidammekin tuntea jo entuudestaan! Pekkako se siinä!"

Vain sukkaan pukeutunut rivin viimeinen mies nousi pystyyn ja näytti kiinnostuneelta nimettömäksi jääneen naisen operoinnista, mutta sai kuitenkin hajamielisesti vastattua "Juu, mä olen Pekka. En kyllä tiedä mistä tiesit. Ookko joku psyyk...psi...psykologi?", Pekka kysyi katsellen vieressään istuvaa naista ja istui itsekin, hajamielisesti heilauttaen kättään Henkan suuntaan. "Anteeksi, luulin että olin nähnyt sinut täällä aiemmin", Henkka sanoi taas hermostuneella äänellä. "Jos vaikka kuulisimme sitten kuka te olette, jos olette saaneet homman valmiiksi", hän sanoi osoittaen kämmenellään kohti verestä punaista naista.

Nainen nousi ylös ja tiputti vahingossa ylimääräiset ompelutarvikkeensa maahan. Pekka syöksyi tarvikkeiden perään. "Mä olen Ronja, eikä sun tarvii tietää muuta.",  punainen nainen sanoi, näytti Henkalle keskisormea ja istui hymyillen alas. Muut yleisön jäsenet taputtivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi. Paitsi Pekka joka pyöri sukka leukaan asti lattialla verinen lanka suussaan.

"No nyt kun olemme saaneet esittelykierroksen ohi niin siirtykäämme päivän aiheeseen", Henkka sanoi ja käveli alas korokkeeltaan yleisön joukkoon. "Ottakaa toisianne kädestä kiinni", hän ohjeisti ja veti Pekan ylös lattialta. He kaikki nousivat seisomaan ja muodostivat pienen piirin ottaen toisiaan käsistä kiinni.

"Ennen yhdistymistä tahtoisin lausua Suuren Johtajamme ja Vapahtajamme Amiraali Ackbarin sanoja", Henkka sanoi rauhalliseen ääneen ja katsoi kaikkia silmiin. "It's a trap", hän lausui juhlallisesti.
"Rest in peace, Amiraali", nyyhkytti Lauri.
"Nyt sulkekaamme silmämme ja keskittykäämme tapahtuvaan. Antakaa vaistojenne ohjata teitä.", Henkka ohjeisti.
"Mää niin tykkään punas...", Pekka aloitti, mutta kaikki muut ennättivät sihisemään "Hyssss" ja katsoivat Pekkaa vihaisena. Ja sitten pieni piiri alkoi pyörimään. Se alkoi pyöriä niin nopeasti että siitä ei erottanut enää yksittäisiä ihmisiä. Kun piiri pysähtyi, jäljellä oli vain kasa ihraa.