6.10.2015

Ei aikaa kirjoitella eeppisiä avaruuusseikkailuja

Avaruuskapteeni Riku pudisteli päätänsä aluksen komentosillalla juuri pimentyneen kommunikaatioaparaatin edessä, seitsemänhenkisen miehistön katsellen häntä jähmettyneinä, epäuskoisin ilmein. Aluksen kvanttisuojan operaattori Kirsi alkoi voimaan pahoin ja oksensi ämpäriin.
"Eihän ne voi meitä tällä tavoin kohdella", Riku murahti vihaisena ja löi aparaatin mikrofonin irti nyrkillään. Aparaatti sähisi surullisena ja kipinöi Rikun silmään.
"MEDIC!", huusi aluksen lääkintäinsinöörismies Henkka ja juoksi pakokauhun vallassa ulos komentosillalta.
"Leo, hae hänet takaisin", kapteeni komensi. Aluksen kolmemetrinen, kolmisilmäinen ja kolmejalkainen järjestyksenvalvoja nousi penkistään ja murahti "Selvä, kapu" iloisella äänellään.

Riku piteli kipinästä poksahtanutta silmäänsä kuopassa ettei se valuisi ulos ja koitti samalla nostaa miehistön moraalia.
"Vaikka ne olennot sillä tavalla meille tekikin, niin ollaan me kuitenkin pahempaakin nähty! Muistatteko sen yhdenkin kerran sillon sillä yhdellä planeetalla?!"
"...joo..", kuului miehistön vaimea vastaus.
"Ja mitä me sillon tehtiin?!"
"No meiltä kuoli kolmekymmentä miehistön jäsentä", vastasi aluksen supertietokone Elina.
"Se on totta, se tosiaan tapahtui, mutta me kuitenkin päästiin karkuun!"
"Niin, heti sen jälkeen kun kvanpörttimoottori räjähti ja teki keltaisen aukon avaruuteen repien puolet aluksestamme mukanaan", vastasi aluksen mekaanikko Maritta.
"Sekin on täysin totta, mutta ei meillä tässä nyt pahaa hätää ole kuitenkaan..", kapteeni vastasi jo hiukan masentuneena. "Jade, voitko hieman auttaa.."

Aluksen pirteä Moraalinvartija, Jade nimeltään, koitti kohottaa kapteenin moraalia tekemällä hassuja ilmeitä hänen edessään, mutta koska oli selin kapteeniin, ei ilmeilyllä ollut toivottua vaikutusta. Aluksen penkinlämmittäjä, Olli, sen sijaan katsoi huvittuneena ilmeilyä.

Aluksen tykkioperaattori Johanna sai tarpeekseen kaikkien saamattomuudesta ja jysäytti sellaiset tetrapommit hämminkiä aiheuttaneiden avaruusolentojen kotiplaneetalle että haju kuultaisi naapurigalaksissakin. Niin aivan, haju oli niin voimakas että se aiheutti jopa Ilmalle pahoinvointia, ja Ilma sitten kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen matkusti planeetalta serkkunsa Rainerin luokse naapurigalaksiin ja kertoi kamalasta tetrapommista joka oli lentänyt hänen taloonsa ja haissut pahalta.

"Eiköhän tuo riitä saamaan heitä toisiin ajatuksiin", Johanna myhäili virnistellen partaansa. "No oliko ihan pakko? Nyt he eivät ainakaan anna meille lupaa käydä tankkaamassa.", Riku manaili.

Ovi aukesi ja sisään hipsi varovaisin askelin aluksen lääkintäinsinöörismies, joka vaikutti edelleen kauhistuneelta Rikun silmän räjähtämisestä. Hänellä oli nimittäin suuri fobia puoliksi sokeisiin ihmisiin! Henkan takana marssi Leo, joka palasi takaisin järjestyksenvalvojan koppiinsa. "Kiitos Leo. Nyt Henkka perhana tulet tänne ja korjaat tämän silmän!", Riku komensi. Henkka teki työtä käskettyä, vaikkakin silmät kiinni, koska oli niin kauhuissaan. Muut miehistön jäsenwt kokoontuivat operointipöydän ympärille ja ihmettelivät kädet taskuissa kun ei ollut muutakaan tekemistä jota kirjoittaja olisi heille keksinyt. Avattuaan silmät Henkka huomasi että olikin asentanut uuden kyborgisilmän vahingossa keskelle Rikun otsaa. Tämä ei tuntunut kuitenkaan Kapteenia haittaavan, joten kaikki palasivat omiin asemiinsa.

"Noniin, eiköhän me olla täällä valmiit. Täyttä höyryä eteenpäin!", Riku huudahti.
"Ai ai, kapu", vastasi aluksen supertietokone ja ampui vanan höyryä aluksen etuosasta. Höyry leijaili aluksen ympärillä ja täytti koko kvanttisuojan ja aluksen väliin jäävän tilan joka taas johti siihen että ikkunoista ei nähnyt metriäkään. "Voi pojat mitä tunareita koko sakki...", Riku huokaisi.
"Onneksi minulla on uusi kyborgisilmä jonka avulla näen höyryn läpi! Eteenpäin siis, minä varoitan jos eteen tulee vaaroja!"

Ja niin urheiden sankariemme alus lähti liikkeelle kohti auringon laskua...tai siis kohti aurinkoa, niinhän se olikin.

Tuleeko jokin mystinen sankari kenties pelastamaan miehistön varmalta kuolemalta? Tuleeko tarinalle koskaan mitään fiksua loppua? Se selviää...tai oikeastaan, ei.