Askeleen verran kaaokseen

Olipa kerran kana. Kana eli kanamaista elämäänsä nokkien ties mitä jyviä ja muuta kanamaista nokittavaa. Sitten kana teurastettiin ja kanasta tehtiin kanakeittoa. Kana heräsi ihmisen vatsasta, siellä sen jauhetut osat kuplivat vatsahapoissa ja kana päätti ettei näin voisi elämäänsä elää, muiden kuplivissa nesteissä. Kana nokki tiensä läpi ihmisen vatsasta ja työntäessään päänsä ulos se huomasi olevansa yllättäen lentokoneen ohjaamossa. Lentokoneen lentäjä oli ihmeissään kanasta joka katsoi häntä hänen vatsastaan ja työnsi sen takaisin. Lentoemäntä tuli ohjaamoon ja tikkasi lentäjän vatsan umpeen. Kana suivaantui tästä kovasti ja kaivoi tiensä lentäjän päähän. Sieltä se sitten kotkotti lentäjän suusta lentoemännälle ja tämä tietysti hämmensi kaikkia paikallaolijoita. Lentokone sitten päätti itsekseen ettei tässä ole mitään järkeä ja lensi kuuhun.

Mario 30v.

Eräässä vanhassa kerrostalossa, siinä tunkkaisimmassa, homeisimmassa ja tupakansavuisimmassa huoneistossa, vanha viiksekäs putkimies kaivoi punaisen haalarinsa taskusta putkipihtejä kiristääkseen uuden vesiputken paikalleen. "Tän jälkeen sen pitäis huuhdella", hän mutisi itsekseen rouhealla äänellään ja kiristi putken. Sitten putkimies veti pöntön nupista ja vastoin kaikkia fysiikan lakeja pöntössä olleet ripulit lensivät putkimiehen naamalle. Hetken tyrmistyksen jälkeen hän rojahti lattialle istumaan ja hekottaen sytytti tupakan. Hän istui siinä tovin, polttaen tupakkansa loppuun hiljaisuudessa.

Putkimies nousi ylös ottaen lavuaarista tukea, mutta hänen painonsa takia lavuaari irtosi seinästä ja hanan putkien irrotessa alkoi suihkuamaan kuumaa ja kylmää vettä ympäri vessaa putkimiehen kaatuessa lattialle. "Voi vittu", hän kirosi lattialta ja ponnisti ylös polvet naksahdellen. Hän otti lavuaarin vieressä roikkuneen homeisen pyyhkeen ja pyyhki siihen naamansa. Putkimies vilkaisi vielä kerran kaaottista vessaa, heitti hanskansa paskaiselle lattialle ja jätti veden suihkuamaan astuen vessasta ulos asunnon olohuoneeseen.

Yhdestä makuuhuoneesta pitkä viiksekäs mies vihreässä takissa astui ulos tyytyväinen ilme naamallaan. Huomattuaan putkimiehen hän vakavoitui ja veti hattunsa syvemmälle ja poistui pikaisesti asunnosta. Makuuhuoneesta asteli seuraavaksi ulos putkimiehen rottanaamainen asiakas, vain vaaleanpunaiseen verkkopaitaan pukeutuneena, joka ei peittänyt yhtään hänen alipainoisuuttaan. "Eihän sua haittaa että hoitelin samalla omia asiakkaita?", hän kysyi putkimieheltä. "No eipä oikeastaan.", hän vastasi monotonisesti. "Saitko veskin kuntoon? Näytät vähän paskaiselta.", putkimies kuuli häneltä kysyttävän, ajatusten melkein karatessaan omille teilleen. "Täh? En. Ei. En saanu sun paskapönttöäs korjattua, mut sinne oli joku pommi asennettu tai jotain ja mä vaadin maksua!", putkimies sylki suustaan. "No mulla ei oo kyl käteistä nyt...mut sain maksuks äsken taikasieniä, haluutko sä?" "Aivan sama, anna nyt jotain"
Asiakas kävi makuuhuoneessa ja tuli takaisin pienen pussin kanssa. "Tässä ois, ollaanko sujut?" "No mä soitan sulle himasta myöhemmin niin kattellaan sit" "Selvä juttu!". Putkimies otti pussin asiakkaaltaan. "Kuka toi jätkä muuten oli joka tuli ulos sieltä? Näytti tutulta" "No se oli yks Luigi vaan, se on vakkari. Tykkää että leikitään vähän veljeksiä tai tungetaan kilpikonnia perseeseen!", mies sanoi nauraen kirkkaalla äänellään. Putkimies katsoi kuvottuneena hekottavaa anorektikkoa ja lähti ulko-ovelle päin.

Putkimies kuuli takaansa vielä "Jos sä kultsi tarviit apua noiden sun naamakarvojen kanssa niin tuu vaan käymään Marion luona millon vaan niin voidaan vähän vahailla!", mies kikatti. "No jos sä tarviit paskaputkies kanssa apua niin turha soittaa enää Persikan Putkipalveluun, mä en rassaile niitä putkia!", nainen huudahti paiskatessaan ulko-oven kiinni.

Sinappia

"Kolme nakkia sinapilla!", eräs Hermanni kuiskasi nakkikioskilla eräänä kohmeisena yönä. Oli marraskuu, ja lämpötilat näin aamuyön pimeydessä tahtoivat olla jo hyvinkin paljolti pakkasen puolella, ainakin nimittäin asteen verran. Aurinko paistoi täydellä teholla ja Hermanni odotti nakkeja kuumeisena. "Sun pitäis varmaan jotain troppeja hommata tohon sun vlunssaas", Aurinko tokaisi Hermannille kioskin syövereistä. Hermanni ei kuullut mitään, koska oli kuuro, mutta vastasi "Joo, lämpöä piisaa", tulkiten Aurinkon ilmeestä että tämä oli huomannut Hermannin kohonneen ruumiinlämmön. Aurinko antoi Hermannille kolme nakkia, mutta unohti sinapin, joten Hermanni näytti pettyneeltä. Raha vaihtoi omistajaansa ja Aurinko jäi kolkattuna kioskin pohjalle, kassakone tyhjennettynä. "Mie sanoin että sinapilla, perkule sentään", Hermanni manasi itsekseen samalla nauraen matkalla pankkiin tallettamaan monia kymmeniä eurojaan jotka oli Aurinkoiselta Nakkikiskalta ryövännyt.

Aurinko nousi aamulla korkealle taivaalle helikopterillaan etsimään tätä Hermannia joka oli hänet kolkannut yöllä. Hän löysi ryövääjän jättämän kolikkovanan helposti kiikareillaan, ja seurasi sitä pankkiin. Helikopteriparkki oli täynnä poliisihelikoptereita, joten hän joutui jättämään kopterinsa sakkopaikalle, erään Karhuryhmän pakettiauton viereen. Aurinko marssi vihaisen näköisenä pankin kassaholviin ja otti omat kolikkonsa takaisin, niitä näyttikin olevan lattia täynnä! Ulos lähtiessään hän vilkutti iloisesti pankin työntekijöille jotka makasivat verilammikoissa ympäri pankin lattioita. Hämmästyksekseen hän huomasi että Karhuryhmä oli vallannut hänen helikopterinsa, joten hän joutui hätistelemään karhut tiehensä luudalla jota hän piti helikopterin takakontissa. Sakkolappukin oli ilmestynyt helikopterin tuulilasiin, jonka Aurinko uhmakkaana kuitenkin söi suihinsa.

Nyt oli rahat saatu takaisin, mutta ryövääjä oli vielä vapaalla jalalla, tai näin Aurinko luuli, sillä Hermanni kun olikin iloisesti ryövännyt pankin kolmella nakillaan (ilman sinappia) ja lähtenyt sen jälkeen lähikauppaan ostamaan grillimakkaraa, niin poloinen Hermanni oli tukehtunut makkaraan ja kuollut kaupan ovelle.