Bussiasemalla

Mies nimeltä Pekka seisoi bussiasemalla. Hänen bussinsa, linja numero 628, oli myöhässä. Pekka oli hyvin surullinen, koska tämä tarkoittaisi sitä että bussi olisi myöhässä. Asemalla seisoi Pekan lisäksi vain yksi ihminen, keski-ikäinen ja siniseen kumipukuun pukeutunut vanha mummeli, muuten tämä bussiaseman kokoinen bussiasema oli täysin tyhjä.

Pekka päättikin aloittaa jutustelun. "Harmillista tämä bussien myöhästely", Pekka aloitti.
"Niin on, surulliseksi tässä tulee"
"Niin tulee, olet oikeassa"
"Tiedän että olen", Pekka vastasi.
"Mutta miten voit olla varma?"
"Tiedäthän sinä, olemalla vain! Kun vain on, niin kaikki tuntuu paremmalta!", Pekka totesi iloisen kovaan ääneen. Tämän jälkeen bussin myöhästyminen ei haitannutkaan.

Noin sadan metrin päässä aseman toisella laidalla seisonut siniseen kumipukuun pukeutunut mummeli lähti ylittämään tietä ja jäi bussin alle. Bussi tuli Pekan eteen ja Pekka nousi kyytiin. Mummeli muisti että oli unohtanut ostaa piimää kaupasta ja ei jäänytkään bussin alle, vaan ryntäsi bussille ja ajoi sen kauppaan. Pekka kiitti kyydistä ja käveli kohti aurongonlaskua.

Uskomaton tarina

Olipa kerran, kauan sitten, vanha harmaantunut lintu, joka kertoi tarinoita lapsenlapsilleen. Kaksi sinistä poikalintua kuuntelivat nokat auki ja silmät pyöreänä ukkiaan.
"Voi pojat, tietäisittepä minkälaisia tarinoita minä olen kuullut nuoruudessani istuessani ihmisten yllä puistoissa", vanha lintu puuskautti.
"Kerro ukki!", pojat huutelivat vuorotellen ja hyppelivät jännittyneinä.
"No minäpä kerron."

"Olipa kerran, kauan sitten, komea ja voimakas lintu joka ei ollut yhtään harmaantunut, vaan salaman sininen naisten hurmaaja, paksuine hiustöyhtöineen. Nopeampi kuin lentokone ja pidempi kuin tulitikku."
"Olitko se ukki sinä?", toinen pojista kysyi.
"Kyllä, se olin minä."
"Ja nyt olet vain vanha harmaa ukki! Hähää!", pojat alkoivat käkättää vanhalle linnulle. Ukki kuristi pojat hengiltä ja jatkoi tarinaa.

"Kävipä sitten yhtenä päivänä niin että kuulin niin uskomattoman tarinan etten ikinä sitä unohda. Olin istumassa erään puun oksalla ja alapuolellani puiston penkillä istui itse rokin kuningas Elvis, ja tämä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen joten asia meinasi kiinnittää huomioni kunnes vanha Hullu-Bob niminen ampiainen tuli kertomaan minulle niin uskomattoman tarinan että yritän sitä tässä nyt teille kertoa."
Lintupoikien elottomat ruumiit vastasivat hiljaisuudella, kielet ulkona roikkuen.
"Hullu-Bob aloitti näin; Olipa kerran, kauan sitten-"
Ovelta kuului koputus ja vanha ukki meni avaamaan oven. Takaa löytyi kaksi hoipertelevaa lintua, nainen ja mies. "Aah, palasitte kotiin juuri sopivaan aikaan. Sain lapset rauhoittumaan kertomalla heille tarinan."
Pari hoiperteli sisään.
"Kiitos kiitos! *hik* Mukava että ehdit lapsenvahdiksi kun meillä oli *hik* niin tärkeä kokous muiden asukk- *hik* ..ssa."
"Ilo oli minun puolellani.", ukki vastasi ja lähti kotiin.

Jorman ja Pertin tarinatuokio

"Meidän talon alla oli hirmuinen määrä hevosenlihaa!", Jorma sanoi Pertille. "Poliisit tulivat keskellä yötä ja menivät kellariin pelaamaan pokeria, kuten aina ennenkin, mutta lattian alta tuli sellainen metukan katku että piti hälyttää palokunta paikalle!", "Eihän!", sanoi Pertti niin äimän käkenä että nenä muuttui rommista punaiseksi. "Juu-u, siellä ne on vieläkin grillaamassa niitä meetvurstihampurilaisia, kuulemma koko naapuruston uusi suosikki", "Eihän!", toisti Pertti niin käkenä että hakkasi nenällään seinää. "Lopetahan Pertti tuo käkeily, tahraat kalterimme punalla". Poliisi astui sellin viereen ja komensi vankeja olemaan hiljaa, "Turpa kiiii!", se kiljasi pidentäen kiljaisuaan kimeäksi vikinäksi. "Herr Rommelson ei taida pitää tarinahetkistämme, Pertti, älähän ole niin innostunut!", "Eihän!", huudahti Pertti ja lensi käkenä ulos ikkunasta.