Raimon päivä

Raimolla oli ongelma. Hän koitti kirjoittaa sähköpostia pomolleen, mutta aina kun hän oli saanut lauseen loppuun, teksti katosi. Raimoa alkoi ärsyttää niin paljon että hän päätti syödä banaanin todella tyrmistyneen näköisenä. Raimon työkaveri Reijo käveli toimiston oven edestä ja huomasi Raimon ilmeen. "Mikäs siel ny on ku noin kovast tyrmistyttää?", Reimo kysyi Roimalta. "Mää taisin murtaa sormeni.", Roima vastasi rauhallisesti ja veti kätensä pois kolosta. Reimo ja Roima lähtivät lääkäriin. Raimon toimiston seinässä oli nyt iso kolo, ja hän olisi kysynyt apua sähköpostiongelmaan, mutta Reijo oli vain kävellyt nopeasti oven edestä ja työmiehet lähtivät lääkäriin. Raimo päätteli että sähköpostiongelmat johtuivat kolosta seinässä, joten hän kirjoitti kirjeen hyvin ystävälliseen sävyyn

'Hyvä kolo,

Voisitko sulkeutua? Aiheutat häiriötä sähköisessä postiliikenteessä.

Terveisin,
Raimo'

Raimo asetteli kirjeen ystävällisesti koloon, ja kuuli kolosta hymyn. Hymyn jälkeen kolo umpeutui ja siirtyi kolmannen kerroksen siivouskomeroon, saisipahan talonmies Reiska jotain hupia päiväänsä.

Raimo alkoi taas kirjoittamaan viestiä pomolleen, ja tällä kertaa kun hän laittoi pisteen lauseen loppuun, hänen tuolinsa liukastui. Raimo kauhistui tästä käänteestä niin kovasti että löi päänsä pöytään ja pyörtyi.

Hän heräsi sairaalasta. Kolo oli lähettänyt hänelle kukkia, ja ne tuoksuivat hymylle. Raimo tuli iloiseksi ja heitti lusikan nurkkaan. Paikalle saapui hoitaja joka järkyttyi tästä käänteestä niin että löi päänsä lusikkaan joka oli nurkassa. Raimo oli hyvin hämmentynyt ja menikin nukkumaan.

Liian syvällä

Hän oli liian syvällä. Näin oli tonberryjen kuningas hänelle sanonut. Tonberryt olivat pieniä metrin mittaisia olentoja joilla oli vihreä iho, pienessä kaljussa päässä pienet pyöreät keltaiset silmät ja ruskean kaavun alta pilkisti kalamainen häntä. Kokoisekseen tonberryt olivat silti hyvin hitaita, mutta mikäli sellainen pääsisi lähelle, se olisi varma kuolema. Tonberryt kantoivat aina mukanaan toisessa kädessä lyhtyä josta lähettivät kirouksia niiden niskaan jotka kehtaisivat hyökätä niiden kimppuun, mutta mikäli joku joutuisi lähietäisyydelle niin tonberry tuikkaisi toisella kädellä terävällä veitsellään, läpäisten mahtavimmatkin haarniskat.

"Olet.liian.syvällä", toisti tonberry telepaattisesti, sillä näkyvää suuta sillä ei ollut, vain pieni ulostyöntyvä kuono. Tonberry lähestyi, se oli jo kahden metrin päässä. Mies ajatteli kuumeisesti seuraavaa liikettään, ja potkaisi sitten tonberryn pään irti huutaen samalla "MINÄHÄN MENEN NIIN SYVÄLLE KUIN TAHDON!", jonka jälkeen jatkoi kuopan kaivamista kissan hiekkalaatikolla.

Illasta aamuun / iltaan aamusta

Aurinko laski. Ulkona kadulta kuului kauhun kiljaisu. Mies sulki silmänsä, hän halusi jo nukahtaa. Hän tunsi putoavansa. Hänen eteensä avautui näkymä vilkkaasta kadusta kymmeniä metrejä alempana, hän oli kuin unessa. Hän oli parvekkeella ja tunsi että voisi tehdä mitä vain, hän halusi hypätä. Hän ei halunnutkaan, sillä hän haluaisi olla täysin itsensä herra, joten kaikkia pieniä impulsseja ei pitäisi seurata. Olisi ehkä parempi ottaa rauhallisesti ja soittaa ystävälle seuraavasta liikkeestä. Mutta toisaalta, oliko millään väliä jos hän vain olisi unessa? Miehestä alkoi tuntua pahalta kun hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän ei tahtonut herätä, mutta hänestä alkoi silti tuntua siltä että asialle pitäisi tehdä jotain.
Hän tunsi olevansa hereillä, mutta jotain oli pielessä. Hän ei tahtonut herätä, mutta hänestä alkoi silti tuntua siltä että asialle pitäisi tehdä jotain. Miehestä alkoi tuntua pahalta kun hän ei tiennyt mitä tehdä. Mutta toisaalta, oliko millään väliä jos hän vain olisi unessa? Olisi ehkä parempi ottaa rauhallisesti ja soittaa ystävälle seuraavasta liikkeestä. Hän ei halunnutkaan, sillä hän haluaisi olla täysin itsensä herra, joten kaikkia pieniä impulsseja ei pitäisi seurata. Hän oli parvekkeella tunsi että voisi tehdä mitä vain, hän halusi hypätä. Hänen eteensä avautui näkymä vilkkaasta kadusta kymmeniä metrejä alempana, hän oli kuin unessa. Hän tunsi putoavansa. Mies sulki silmänsä, hän halusi jo nukahtaa. Ulkona kadulta kuului kauhun kiljaisu. Aurinko nousi.

Alkupalaksi konvehteja

Mies ja karhu (miksi näissä tarinoissa on aina eläimiä?!) oli laitettu areenalle taistelemaan. Areena oli jalkapallokentän kokoinen, eikä suojaa ollut missään. Vain hiekkainen kenttä jota ympäröi joka puolelta korkealle kohoava katsomo. Mies ja karhu olivat vastakkaisissa päädyissä. Täysi katsomo piti niin kovaa mekkalaa että korviin särki. Mies ehkä näytti kalastajalta kahden korvissa olevien sätkivien kalojen kanssa, mutta se ei näyttänyt tekevän vaikutusta karhuun. Yhtäkkiä mies lähti juoksemaan karhua kohti, yleisö hurrasi mutta karhuun se ei tehnyt vaikutusta. Mies lähestyi karhua ja yleisö nielaisi jännityksestä. Mies tuli karhun luokse, avasi tölkin ja joi sen kulauksella loppuun. Yleisö pieraisi helpotuksesta, mutta myrkylliset kaasut tappoivat kaikki.

Pastori Tori torilla

Pastori Tori oli torilla, joi siellä simpukkamehua korilla. Teltan takaa hyppäsi gorilla, ja kun torilla on gorilla, ei pastori Tori voi juoda korilla, vaan olikin simpukkamehut munilla, sillä gorilla säikäytti pastorin torilla. Tori säikähti torilla, ja gorilla säikähti Toria torilla, koska Tori säikähti gorillaa torilla. Gorilla olisi tahtonut vain simpukkamehut korilla, mutta jäi ilman.

Kahvitaukotarinoita VI

Odotus oli tuskaisaa. Mies oli pähkäillyt uusia ideoita jo pidemmän aikaa, mutta oli lopulta todennut että ideoita ei pidä hautoa vaan ne olisi tarkoitus käyttää heti. Kahvitaukoon oli vielä pitkä aika, mutta kirjoittaminen oli aloitettava jo ennen kofeiinin humaltavaa vaikutusta. Kännykän näytölle alkoi ilmestyä tekstiä, "Odotus oli tuskaisaa...", kun yhtäkkiä ikkunasta hyppäsi sisälle puuma. Tämä oli tuttu tilanne miehelle, mutta aikaisemmat kohtaamiset karhun kanssa olivat tapahtuneet kahvihuoneessa kahvitarjoilun aikana ja puuma ei myöskään muistuttanut aikaisempaa karhua, tämä oli siis täysin uusi tilanne. Puuma katsoi miestä kuin hullu puuroa, ja sehän on tunnettu asia että hullut eivät tykkää puurosta. Mies havaitsi että hän pystyi tuottamaan tekstiä puhelimen ruudulle puhumalla ja samaan aikaan puuma näytti hyvin hämmentyneeltä . Mies kuvitteli jo saavansa puuman karkoitettua vain puhumalla, mutta puuma yllättäen kysyikin voisiko mies korjata hänen haravansa. Mies oli iloisen yllättynyt ja muistikin yhtäkkiä että hän oli tosiaan aikaisemmin tarjoutunut korjaamaan kuuman haravan. Niinpä mies kiinnitti haravan metallisen osan puiseen varteen kahdella ruuvilla. Puuma ja mies kättelivät ja toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa.

Iltasatuja I

Kello oli jo lähelle puolen yön, mies oli äärimmäisen väsynyt. Väsymykseen vaikutti varmasti se että hän oli gepardin lailla juossut kauppaan viime hetkellä. Kassaneiti oli ihmetellyt miehen kissamaisia liikkeitä, mutta se ei haitannut miestä. "Saat anteeksi", hän oli pahoitellu kassakoneelle ja juossut karkuun. Poliisitkin olivat ihmetelleet kissamaisia liikkeitä, mutta sentään ymmärsivät että se on mahdollista! Toivotettuaan hyvät päivän jatkot poliiseille oli mies juossut kassakaapin kanssa kotiin. Kotona miehen vaimo oli ihmetellyt ääneen kassakaapin kokoa. "Eikös kaupasta saa yleensä isompia kaappeja?", hän oli kysynyt mieheltään. "Mahdoton juttu, kun piti olla nopea kuin kissa!", mies oli vastannut röyhtäisten. "Hyvä on sitten, mutta ruoka on jo pöydässä, vaikka kaappi onkin liian pieni.", oli kuulunut vastaus. Mies oli sen jälkeen laittanut kaikki lantut pöydältä kaappiin, ja juossut sitten takaisin kauppaan. Kaupassa kassakone oli ehtinyt kutsua poliisinkin jo paikalle, ja siitä seuranneen hipan jälkeen mies oli niin uuvuksissa että nyt oli aika mennä nukkumaan.