Hän seisoi hiljaa, jos tätä nyt seisomiseksi voisi sanoa, sillä hänellä ei ollut jalkoja. Hänellä ei myöskään ollut käsiä. Hän seisoi, tai oikeastaan oli asetettu pystyyn, ja täysin halvaantuneena hän vain oli, omissa ajatuksissaan. Pää sentään toimi, vaikka hänellä ei ollutkaan silmiä tai korvia, mutta hän oli kuitenkin tyytyväinen elämäänsä. Tällaistahan se oli ollut tietoiseksi tulemisen jälkeen, hiljaista tyhjyyttä, mutta hän oli kuitenkin iloinen. Äkkiä hän tunsi voimakkaan nykäisyn, jonka jälkeen hän tunsi liikettä niin että alkoi voimaan pahoin. Hieman pomppiva liike lakkasi hetkeksi ja hän tunsi liikkuvansa kuin...hihnalla? Pienen rauhan jälkeen hän tunsi taas nykäisyn, ja tunsi sitten kaatuvansa. Hän kieri täysin voimattomana pienen hetken ja taas nykäisy. Hän tunsi kohoavansa. Äkkiä hän alkoi tuntea puristavaa tunnetta päässään ja kauhukseen huomasi että hänen päätä käännetään väkisin! Viimeisinä tietoisuuden hetkinään hän tunsi päänsä kääntyvän ympäri ja kaulansa katkeavan, jonka jälkeen hänen elämän nesteet purkautuivat kaulasta ulos..
Pera heitti muovisen kokispullon korkin roskiin ja joi pullon kulauksella tyhjäksi, röyhtäisi ja pieraisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Cthulhu Fhtagn!