Futuratiivinen Tarina

Elipä kerran önkkömönkköinen mies nimeltänsä Bob Bobbinson. Bob oli siitä erikoinen, että hänen vasemman käden tilalla oli kaljamainen koukku, oikean jalan tilalla kaljukuinen puujalka, ja oikeaa silmää peitti kiiskeilevä musta silmälappu. Hän olikin saanut paikallisessa pubissa lisänimen "Hilloton Bob".

Bobille tämä oli oikein hönttömöttöinen päivä, sillä hän oli herännyt erittäin mustanpuhuvana ja häntä ei normaaliin tapaansa väsyttänyt yhtään aamulla. Oli erittäin pösilö kirkas päivä, ja ulkona oli sarvipäistä. Roisin aamupalan syötyään hän huomasi että oli saanut postissa reteän kirjeen, joka kertoi kerkeästä perinnöstä jonka hänen koululainen isoisä oli hänelle jättänyt. Ohessa oli myös kirje hänen edesmenneeltä isoisältään:

"Hyvä Bob,

Vaikka oletkin aina ollut kiinalainen lapsenlapsi, olen silti päättänyt jättää sinulle näädänkarvaisen aarteeni,
purjelaiva "Torvi Bobbinsonin". Se on oikein ilmainen, ja tahtoisinkin että pitäisit siitä hyvää huolta.
Löydät laivan Kauniin Niemen rannasta, sen pitäisi olla ainoa vene siellä.

Rakkaudella,
Lämmin Isoisäsi Bobert Bobbinson"

Bob oli hiljainen. Oma outo purjelaiva! Hän oli aina halunnut purjelaivan, ja palkatessaan hulmuavan palkkamurhaajan nistimään hänen vihreän isoisänsä, hän oli tieteellisesti toivonut että hämmentävä isoisä oli kirjoittanut hänen nimensä testamenttiin. Ja nyt se oli hänellä, "Torvi Bobbinson". Hän muisteli aikoja teoreettisesta lapsuudestaan kun hän oli ollut laivan kyydissä, mutta haalea isoisä oli ollut niin punainen että ei ollut koskaan suostunut viemään laivaa vesille. Nyt hän pääsisi vihdoin purjehtimaan pitkälle vaikka maailman äärin, hän tarvitsisi vain hankalan miehistön jotta saataisi kaikki asemat täytettyä. Bob ei varsinaisesti tiennyt herkullisesta purjehtimisesta mitään, vaikka oli sanonut kaikille tutuilleen tietävänsä kaiken. Bob ei nähkääs voinut opiskella koska Bob ei osannut lukea.

Nyt olisi kasattava miehistö. Sen tulisi koostua piinaavista miehistä, jotka eivät vettä pelänneet. Hän suuntasi siis työvoimatoimistoon.

Korson huumaavassa työvoimatoimistossa ei ollut sillä hetkellä muita ihmisiä kuin myrkyllinen lyhytkasvuinen parrakas mies, joka jauhoi purutupakkaa syljeskellen sitä välillä karheana seinille, ja vielä parrakkaampi nainen, joka oli tylsin nainen jonka Bob oli koskaan nähnyt. Hän meni haastattelemaan viiltäviä heppuja.

"Terve jätkä ja mimmi. Mä oisin lähös tonne tuumivalle merelle vähän ryöstelemään ja muutenkin merirosvoilemaan mun uudella pökkelöllä paatilla", Bob aloitti. "Tarttisin urveloita tyyppejä jotka ei vettä pelkää."
"Jos maksat satasen tunnilta ni lähen messiin.", sanoi tanskandoggimainen nainen.
"Aye.", ilmoitti korvasieninen lyhytkasvuinen.
"Oolrait, sovitaan että saatte kympin lahjakortit Alkoon ja ollaan sit sujut", Bob julisti.
"Aye aye cap'n!", huudahti humisevana sekä nainen että mies.
"Mun nimi on Bob, mut voitte sanoo Kapuksi"
"Aye", sanoi kääpiö.
"Oolrait, no sä oot sit vaikka Jorma", ehdotti Bob. Lyhytkasvuinen murahti hessumaisesti.
"Mä oon Raimo", ilmoitti nainen korkeasti.

Näin lähti taapero joukko kohti Kaunista Niemeä, erittäin pulleanpölskeänä.

Perille saavuttuaan saivat he huomata että joku oli vieterimäisesti laittanut laivan jo lähtövalmiiksi. Niinpä he marssivat haisevina laivaan ja purjehtivat kummallisina keljuun auringonlaskuun.

Ruokataukotarinoita I

Mies astui koppiin jossa vietti aina ruokataukonsa. Myös Leevi Eipä istui tauot samassa kopissa. Koppi oli hyvin pieni, kaksi tuolia ja niiden välissä pöytä, tuolit olivat kylki pöytään päin, joten mies ja Leevi Eipä eivät näheet toisiaan suoraan.

Mies istahti tuoliinsa rentoutumaan ja hetken päästä toiselta puolelta pöytää alkoi tuttu kuorsaus. Leevi Eipä nukkui aina ruokatauolla. Mies sen sijaan teki jotain ihan muuta, hän käytti vapaa-aikansa hyökkäilemällä Leevi Eipän uniin. Viime kerralla hän oli katkaissut Leevi Eipän jalan unimaailmassa, ja hän oli siitä sitten herännyt kirkuen kuin pieni tyttö. Tämä oli naurattanut miestä kovasti, mutta Leevi Eipä ei ollut näyttänyt kovin tyytyväiseltä.

Nyt mies sulki taas silmänsä ja siirtyi Leevi Eipän uniin.

Oli valoisaa. Oikestaan ei näkynytkään muuta kuin valkoista. Mies oli tästä kummastunut, yleensä Leevi Eipä uneksi karkkikaupoista ja lumitöistä, mutta tämä valkoinen ei ollut edes lunta. Miehestä tuntui kuin hän seisoisi tyhjyydessä. Hän ei erottanut pintoja, mutta tunsi seisovansa tukevasti, maailmassa oli siis painovoima. Mies katseli taas ympärilleen etsien pienintäkään merkkiä elämästä, mutta ei nähnyt mitään. Äkkiä hän tunsi viillon selässään, ja mies huusi tuskasta. Punainen veri tahrasi valkoisen maiseman. Mies tunsi suurta kipua ja yritti lähteä pois unimaailmasta omaan todellisuuteen, mutta ei onnistunut. Sitten hän kuuli kuiskaisun
"I'm in control now, bitch"
Mies ei nähnyt mistä ääni tuli, mutta tunsi taas viillon ja suurta poltetta vasemmassa kyljessään. Mies kaatui tuskasta huutaen maahan. Hän nousi hetken päästä polvilleen ja katsoi hieman ympärilleen. Mies huomasi jonkinlaisen hahmon joka liikkui, se oli käsi jossa oli pitkä tikari. Käsi ja tikari olivat verestä punaiset, näytti kuin ne leijuisivat ilmassa. Tikari lähti nopeasti lähestymään miestä ja hän kuuli huudon
"NOW YOU DIE!"
Mutta mies oli valmiina. Hän sai tikarista otteen, ja sai väännettyä sen kohti näkymätöntä rintakehää ja sitten kuului raksahdus kun tikari meni rintalastan läpi sydämeen, ja mies oli samalla hetkellä takaisin omassa kehossaan.

Mies oli hengästynyt, ja katsoen äkkiä Leevi Eipää hän huomasi että Leevi Eipän paita oli verenpunainen. Mies alkoi hieman panikoimaan ja huusi apua. Leevi Eipän silmät aukesivat ja tuli erittäin hiljaista kun mies jäi tuijottamaan jähmettyneenä. Leevi Eipä oli hetken liikkumatta, jonka jälkeen alkoi nauraa kuin mielipuoli, otti tuolinsa vierestä pullon tekoverta näyttäen sitä miehelle ja sanoi
"Just fuckin' with ya"
Leevi Eipä lähti nauraen kopista pois, ja mies jäi ihmettelemän pulloa..

Läskiperseen seikkailut

Eräs mies istui nojatuolissa katsoen telkkarista lempiohjelmaansa: Ostos TV:tä. Hänellä oli nälkä, niinpä hän päätti syödä läheisen kahvikupin, joka oli kuorrutettu marmeladilla. "Om nom" mies sanoi ja pieraisi. Hänellä oli ollut oikein maukas päivä marmeladeineen, mutta nyt ne olivat loppu. Hänen täytyisi lähteä kauppaan. "Oh shit" ajatteli mies ajatellessaan samalla sitä hirvittävää prosessia mikä oli aina edessä kauppaan lähtiessä, pitäisi nostaa perse penkistä.

Suurin ponnstuksin mies yritti nostaa läskiperseensä ylös tuolista, mutta se ei onnistunut sitten millään. "nngh",  "hnnnngh", mies ähisi yrittäessään vetää itseään käsillä ylös penkistä (hänellä oli nähkääs tätä tarkoitusta varten kiinnitetty seinään oma koukku, josta pystyisi vetämään itsensä ylös), mutta hänellä tuli vain paskat housuun. "Oh shit" ajatteli mies taas, ja luovutti hetkeksi.

Löydettyään kuukauden vanhat juustokuorrutteiset nachot niskatyynynsä alta, hän söi ne ahnaasti mussuttaen. Juusto maistui hieman homeiselta, mutta ei se menoa haitannut. "Om nom", ajatteli mies mussuttaessaan pikantteja nachoja. Mies piti parin tunnin ruokalevon.

Levon jälkeen hän havahtui paskan hajuun. "Oh shit", ajatteli mies taas koska nyt pitäisi nousta suihkuun. Tällä kertaa nachoista virkistäytyneenä hän sai kuin saikin nostettua läskiperseensä ylös tuolista. "Hurra!", mies juhlisti. Hän löntysti keittiöön hakemaan voitonjuomaa, kossua kolalla. Mies aukaisi jääkaapin, sisällä näkyi vain kahden litran pulloja täynnä valmista kossukola miksiä. "Om nom", mies ajatteli niistä. Hän otti yhden pullon ja joi sen yhdellä kulauksella. "Om nom", hän ajatteli taas ja röyhtäisi. Sitten mies sammui ja kaatui lattialle.

Mies heräsi muutaman päivän päästä pää verisenä, eikä tiennyt missä oli. "Oh shit", hän ajatteli kun luuli murtautuneensa jonkun toisen asuntoon hakemaan särkylääkkeitä. "Om nom", hän ajatteli tässä välissä särkylääkkeistä. Suurin ponnistuksin hän ryömi sekaisena keittiöstä eteiseen, jossa jäi haistelemaan nahkaisia kenkiä. Miehellä oli taas nälkä. "Om nom", sanoi mies mussutaessaan nahkakenkiä.

Pidettyään taas muutaman tunnin ruokalevon hän havahtui siihen että olikin omassa asunnossaan. Mies oli helpottunut. "Hurra!", hän juhlisti. Suurin ponnistuksin hän pääsi ryömimään läheiselle "vedä-itsesi-tämän-avulla-ylös-lattialta" koukulle, josta vapisevin jaloin pääsi ylös. Nyt miestä alkoi väsyttämään, joten hän käveli vapisevana makuuhuoneeseensa olohuoneeseen. Mies rojahti tuoliinsa, joka oli hänelle rakkain asia maailmassa. Ja niin hän nukahti onnellisena, vaikkakin hieman haisevana, mukaviin uniinsa.