Hän odotti jo kärsimättömästi kahvitaukoa. Vielä kymmenen minuuttia päivän ensimmäiseen kahvikupilliseen. Miestä ei juurikaan väsyttänyt hyvin nukutun yön ansiosta. Hän oli tyytyväinen.
Nyt aika koitti. Hän lähti kohti yläkerran kahvihuonetta. Viime kerralla kahvilla oli käynyt traagisia asioita. Karhu oli syönyt hänet.
Mies oli viettänyt yönsä karhun vatsassa, ja hyvin nukutun yön jälkeen hän oli päättänyt mennä kuitenkin töihin, lämpimästä turvapaikasta huolimatta. Työmatka oli tuntunut turhan viileältä, syksy oli tulossa.
Mies otti kahvia muoviseen kuppiinsa, ja eväänsä jääkaapista. Normaalisti perjantaisin on myös pullaa tai keksejä tarjolla, mutta tänään ei ollut. Jotain oli vialla.
Mies istahti alas sohvalle josta karhu oli hänet eilen syönyt. Tänään yksi työkaveri oli myös kahvihuoneessa, muiden sijaintia mies ei tiennyt, ja ihmetteli missä muut ovat.
Työkaveri, nimeltänsä Kille Arhu, tuijotti hiljaa seinään, kasvoillaan ilmeetön ilme. Mies ei kiinnittänyt tähän huomiota, koska Kille Arhu oli usein vähän kummallinen. Sitten Kille Arhu alkoi murista. Tästäkään mies ei välittänyt, koska oli aina miettinyt että Kille Arhu oli aika kummallinen. Mutta sitten Kille Arhu käänsi kasvonsa kohti miestä. Kasvoilla oli julma ilme, sellainen samanlainen kuin julmilla ihmisillä. Kille Arhu nousi seisomaan tuoliltaan, ja lähti etenemään miestä kohti edelleen muristen julmalla katseella. Mies ei välittänyt, koska oli aina ajatellut että Kille Arhu oli vähän kummallinen.
Kille Arhu oli aivan miehen vieressä, ja huusi sitten vihaisena
'PERKELE! Mis on keksit saatana!?'
'En tiedä', mies vastasi ja joi kahvinsa loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Cthulhu Fhtagn!